Meidän olisi hyvä tutustua. Nettisivuillani on toki esittelyteksti, mutta haluaisin kertoa tarkemmin itsestäni. Vailla virallisia esittelyjen rajoitteita.
Moni kollega on tiennyt halunneensa lääkäriksi jo pienestä pitäen. Muistan, kun ala-asteella sain 5. luokalla koulukuvien yhteydessä ”kaverikirjan”, mihin laitettiin itsestä ja lähimmistä ystävistä tarrakuva ja vastattiin jännittäviin kysymyksiin kuten ”mikä eläin haluaisit olla?” (muistaakseni tiikeri), ”mikä on lempiruokasi?” (makaronilaatikko) ja ”mitä haluaisit olla isona?”. Tähän viimeiseen vastasin lääkäri. Se on ensimmäinen kerta minkä muistan, että olen halunnut lääkäriksi.
Lääkärinä toimiminen ei kuitenkaan aina ole ollut se mitä haluan tehdä. Avaruus on aina kiehtonut minua, ja yläasteella mietin tähtitiedettä opiskelualaksi. Kävinkin seiskaluokalla yliopistolla tähtitieteen laitoksella yhden päivän tutustumassa työelämään, ja pian totesin, että se ei vaikuttanut siltä minkälaiselta sen halusin olevan. Tosin, hain vuonna 2008 European Space Agencylle astronauttikoulutukseen, koska se oli mahdollista. En päässyt hakuvaihetta pidemmälle. Harmi, olisin mielestäni ollut erinomainen ”fennonautti”!
En päässyt ensimmäisellä yrittämällä lääkikseen. Jälkikäteen mietittynä, en tiedä hainko edes silloin oikeasti. Pääsin kuitenkin toisella yrittämällä, rimaa hipoen. Opiskeluaikana en koskaan ollut paras millään kurssilla, mutta en tosin ollut huonoinkaan. Keskiverto ja riittävän hyvä. Moni erikoisala tuntui alkuun kiinnostavalta, mutta muutama erikoisala erottui edukseen. Nämä olivat silmätaudit, lastentaudit, naistentaudit, ja yleislääketiede. Lastentauteja todella harkitsin erikoistumisvaihtoehdoksi, mutta päivystysrasite tuntui liian raskaalta. Satun nauttimaan nukkumisesta sen verran, ettei ajatus koko yön valvomisesta houkuta. Olenhan toki käynyt keskellä yötä sairaalassa silmäpäivystäjänä, mutta aina olen päässyt kotiin takaisin nukkumaan.
Silmätaudeissa minua on aina kiehtonut sen eleganttius: operaatiot ovat pikkutarkkoja, veren kanssa ei tarvitse tolskata, ja kuolema ei kummittele taustalla. Toisaalta silmä on hyvin hauras ja kaunis, mutta samalla äärimmäisen kestävä ja monimutkainen elin.
Työn tasapainoksi tykkään urheilla, ulkoilla ja ihan vaan ottaa rennosti. Tenniksen parissa olen nyt aktiivisesti treenannut ja kilpaillut tavoitteellisesti reilun 4 vuoden ajan. Alkuun kisapelaaminen oli todella hermoja raastavaa, ja tuntui ettei ole mitään järkeä lähteä pelaamaan tai edes treenaamaan, jos kentällä vaan noituu ja soimaa itseään. Koska ei tennis ole sellainen laji. Yllättävää kyllä helpotus tähän tuli silmäleikkauksien tekemisestä. Mietin, että jos pystyn laittamaan teräviä instrumentteja ihmisten silmien sisään ilman että syke nousee lainkaan, ei minunpitäisi hermostua siitä, jos käyn pelaamassa tennistä eikä pallo pompi aivan niin kuin toivoisin.
Kesäisin tennis toimii mitä mainioimpana urheilun ja ulkoilun sekoituksena. Mutta talvisin ulkoilun virkaa toimittaa laskettelu niin rinteissä kuin vapaalasku Norjan vuoristossa. Jos pitäisi kuvata omaa sielunmaisemaa, minulla ne ovat lumihuippuiset vuoret. Mikäs sen parempaa kuin ulkoilla hyvien ystävien kanssa keväisessä auringonpaisteessa ja nauttia raikkaasta vuoristoilmasta ja toivottavasti jättää omat jäljet luonnonlumeen laskiessa alas merenrantaan.
Nyt yrittäjänä työmäärät ovat kasvaneet ja työperäinen matkustaminen on lisääntynyt. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että saan irtaannuttua työmoodista ja kunnolla levättyä. Jos en käy pelaamassa tennistä (mikä välillä tuntuu harvinaiselta), nautin kotona oleilusta, musiikin kuuntelusta ja leffojen katselusta. Mielestäni vinyyliltä kuunneltuna musiikki soundaa parhaimmalta, ja silloin sitä myös keskittyy kuuntelemaan levyjä kokonaisuutena, eikä vain yksittäisiä kappaleita sieltä täältä.
Monesti tuntuu, että meitä lääkäreitä pidetään vain kylminä kliinikkoina valkoiseen takkiin käärittynä. Varsinkin jos potilaan kohtaaminen ei ole sujunut niin hyvin kuin olisi ollut toiveissa. Toivoisin että nyt kun olette vähän päässeet kurkistamaan elämääni, huomaisitte että ainakin tämän valkotakin sisällä on ihan normaali ihminen, jolla on omat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset ja joka pyrkii tekemään työnsä moitteettomasti ja asiakkaan parasta aina ajatellen.