Hanget hohtaa auringonpaisteesta ja hymyt karehtivat niiden ihmisten kasvoilla. Mutta mitä ihmettä tuossa taivaalla ja hangella liikkuu? Onko aurinkolasini likaiset? Näenkö näkyjä? Miksi en saa näitä moskia kiinni katsellaani?
Onko tuttu juttu? Kyse on hyvinkin yleisestä ja täysin vaarattomasta ilmiöstä nimeltään lasiaissamentumat.
Lasiainen havainnollistettuna täyttäen n. puolet silmästä
Lasiainen on iso ja kirkas hyytelömäinen möllykkä, mikä täyttää suurimman osan silmästä. Se pitää silmän muotoa yllä ja toimii myös (vähäisissä määrin) yhtenä silmän valoa taittavista osista. Lasiaista verhoaa ohut kalvo, ja se on silmänpohjassa kiinnittyneenä verkkokalvoon. Samentumat lasiaisessa ovat yleensä kollageenisäikeitä, siis proteiinia. Joskus samentumat voivat olla myös verisoluja, tulehdussoluja tai kolesterolikiteitä.
Samentumat, eli floaterit, lilluvat lasiaishyytelössä ja liikkuvat silmän liikkeiden mukana. Siksi niitä ei koskaan saa kiinni katseella siksi ne tuntuvat herkästi liikkuvan. Yleensä iän lisääntyessä kaikki ihmisellä rapistuu – paitsi omaisuus ja velkataakka. Tällöin lasiainen vähitellen menettää kiinteyttään ja floaterit saattavat liikkua paljon herkemmin ja myös kasvaa kooltaan. Ja sitten joskus 50 ikävuoden tienoilla lasiaiskalvo saattaa irrota verkkokalvosta ja yhtäkkiä samentumat tuntuvat lisääntyvän kuin taikaiskusta.
Roskaa silmissä vai suoltaako tehdas pienhiukkasia?
Kevättalvi on lasiaissamentumien kulta-aikaa. Lisääntynyt auringonvalo heijastuu kirkkaasta hangesta ja silmiin tulvii valoa pitkän pimeän jakson jälkeen. Tällöin jo olemassa olleet floaterit ja nimenomaan niiden aikaansaamat varjot erottuvat yhtäkkiä paljon selkeämmin.
Kuten mainittua, lasiaissamentumat ovat vaarattomia ja niitä on käytännössä kaikilla. Meidän aivot ovat niin viisaat, että ne pystyvät sulkemaan pois meidän näkökentästä kaiken sellaisen ylimääräisen mikä sinne ei kuulu. Tapahtuu hienolta nimeltään neuroadaptaatio, eli tottuminen. Me ikään kuin totumme heiluviin roskiin silmissä, etteivät ne enää häiritse meitä. Mutta jos oikein keskitymme, voimme saada ne roskat silkalla halulla näkyviin!
Floaterit eivät vaadi minkäänlaista lääkärin arviota. Ainoastaan jos ne lisääntyvät yhtäkkiä hyvin voimakkaan näkökentän salamoinnin jälkeen on viisasta käydä suoraan silmälääkärillä arviossa. Pahimmillaan kyseessä voi olla reikä verkkokalvolla, minkä on saanut aikaan lasiaiskalvon irtoaminen. Tämä vaatii aina hoitoa.